TERVETULOA LUKEMAAN MATKASTAMME!

Blogitekstien kirjoittamiseen ovat osallistuneet opettajan lisäksi myös matkalla mukana olleet opiskelijat.
Kaikki blogissa käytetty kuva- ja videomateriaali on myös meidän kuvaamaamme!

Kuva: Timo Liukkonen, München 2011

Torstai 8.12. 2011

Hofbräuhausin iltaohjelmaa!Piela Salonen tallensi videot, kiitos siitä!

Ensimmäinen matkapäivämme alkoi varhain, lähdimme klo 03.00 Salon torilta yhteiskuljetuksella lentokentälle. Saksaan saavuttuamme aamupalapaikkamme DALLMAYR oli juuri sitä, mitä osasimme odottaa- elegantti herkuttelin paratiisi! Dallmayrin alakerta oli täynnä toinen toistaan houkuttelevimpia herkkuja. Aamupalat puolestaan olivat kuin pieniä taideteoksia!

Dallmayr, Gute Laune Frühstück (Kuva: Piela Salonen)

Dallmayr ,Weisswurst zum Frühstück (Kuva: Anne Kerko)

Iltapäivän opastetun kaupunkikierroksen jälkeen

Stadtrundfahrt (Kuva: Timo Liukkonen)

suuntasimme hetkeksi hotellille lepäämään, kunnes

lähdimme yhdessä hotellin välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan HOFBRÄUHAUS ravintolaan.

Kiersimme ravintolan alakerran eli Schwemmen kautta "ihastelemassa" väenpaljoutta (alakertaan mahtuu parhaimmillaan vaatimattomat 1000 asiakasta), omat varatut pöytämme löytyivät kakkoskerroksesta 700 asiakaspaikan FESTSAAL- salista.



(Kuvat: Anne Pajunen)

Obazda (Kuva: Anne Kerko)





Loistelias ruokailusali, jossa ruuan lisäksi saimme nauttia upeista esityksistä (ks. Pielan videot). Ruoka ja tarjoilu tekivät meihin myös vaikutuksen, sekä hyvässä että pahassa:)

Tässä hiukan Hofbräuhausin historiaa:

♥Hofbräuhausilla on pitkä historia jo vuodesta 1589, mutta 1897 avattiin  Hofbräuhaus siinä muodossaan miten se tänä päivänäkin tunnetaan.

♠ 1935 sävellettiin maailmankuuluisa laulu "In München steht ein Hofbräuhaus – oans, zwoa, g'suffa“!

        Säveltäjä Wiga Gabriel, sanoittaja Klaus Siegfried Richter.

           ♠ 1944 Hofbräuhaus sai osansa toisen maailmansodan ilmaiskuista. 1945 jäljellä oli vain pieni toimiva osa alakerran kapakasta, muut kerrokset pommitettuina.

         ♠ 1958 eli Münchenin kaupungin 800-vuotisjuhliin mennessä Hofbräuhausin Juhlasali avattiin uudestaan ja toisen maailmansodan jälkeiset kunnostustyöt saatiin päätökseen.

                  ♠ 1997 Hofbräuhaus juhli satavuotisjuhliaan, maailman kuuluisimman "Wirtshausin" juhlia!

lähteenä käytetty http://www.hofbraeuhaus.de/de/01/hist_anfang.html

BMW Welt ja Olympiapuisto- Perjantain ohjelmaa

Tutustuimme BMW Weltiin ja Olympiapuistoon pienellä porukalla, kaksi miespuolista ja yksi autohullu nainen! Perille, lähes viereen pääsi kätevästi U-Bahnilla. Alue oli laaja: suuret tuotantohallit, pääkonttoritorni, metallikupin näköinen  BMW-museo, sekä itse BMW Weltin rakennus, valtava, tiimalasin mallinen  "Doppelkugel". Tämän arkkitehtuuriltaan futuristinen, dynaaminen tornado oli kiiltelevää terästä ja lasia, pinta-alaltaan 16 000 m2. Design oli funktionaalista. Alhaalla esiteltiin viimeisen päälle puleerattuina uudet bemarit. Kerroksissa olivat uusien kulkuneuvojen luovutus - ja opetustilat, ravintoloita ja myymälöitä. Tämä kokonaisuus oli aikamoinen elämysmaailma, jossa järjestetään Uuden Vuoden valoshow, päivälliset, tanssiaiset, jazz konsertteja ym. tilaisuuksia, joihin voi ostaa lippuja.Täältä luovutetaan päivässä jopa 250 uutta autoa - toivottavasti onnellisille ostajille.

Satuimme paikalle päivänä jolloin Welt suljettiin jo kello 15:00. Itse Tom Cruise saapui elokuvansa MI4 - Phantom Protokoll Europapremieren julkistamistilaisuuteen. BMW toimitti lähes kaikki kulkuneuvot tähän elokuvaan. Samuli Edelmannillakin on elokuvassa pieni sivurooli pääkonnan apurina. BMW suosittelee varaamaan 2 pv kokonaisuuteen tutustumiseen. Näin jäi meilläkin ensi kertaan tutustuminen museoon sekä tuotantolaitoksiin. Museon 5000 m2 esittelee 125 arvokasta, entistettyä kulkuneuvoa BMW:n alkuajoilta asti. Museossa "jalkakäytävät" kiertävät kupin sisäpuolta useassa kerroksessa noin kilometrin matkalla.
Vielä jaksoimme oluttuopin jälkeen v.1972 kesäolympialaisten tapahtumapaikalle, jossa yli 7000 urheilijaa kilpaili eri urheilumuodoissa. Kävimme hissillä myös olympiatornissa. Sieltä olikin upeat näköalat aina Alpeille asti. Olympialaiset muistetaan sekä hyvässä, että pahassa: Lasse Viren voitti 10 000 m tekemällä uuden ME-tuloksen. Palestiinalainen terroristijärjestö otti 11 israelilaista urheilijaa panttivangiksi. Epäonnistunut vapautusyritys johti 10 panttivangin, 5 terroristin ja 1 poliisin menehtymiseen.



BMW:n pääkonttori ja pyöreä museo

Pakoputkitaidetta

Näkymä Olympiapuiston suuntaan..

 

Matkalla Olympiapuistoon



Näkymä BMW Weltin suuntaan..
KUVAT: Ulla ja Håkan Serén

LISÄÄ BMW WELTIN KUVIA BLOGIN OIKEASSA YLÄREUNASSA

Perjantai 9.12.2011

Tuhdin aamupalan jälkeen kävelyretki suuntasi kohti Odeonplatzia.
Matkalla ihasteltiin kauniisti koristeltuja näyteikkunoita



Kuvat: Piela Salonen

 ja rakennuksia mm. Bayerische Staatsoper, joka sijaitsee Max-Joseph-Platzilla.Odeonplatzilla ihastelimme ja kuvasimme Feldherrnhallea ja Theatinerkircheä. Aukiolle olivat saapuneet myös joulukuuset.

Theatinerkirche (Kuva: Anne Pajunen)

Christbäume (Kuva: Anne Pajunen)

Kun odotimme Residenzin aukeamista poikkesimme  Theatinerkircheen (eli St. Kajetanin kirkko). Kirkon sisätilat olivat upeita, taiteellisia ja koristeellisia.

Theatinerkirche (Kuva: Piela Salonen)

Porukkamme jakautui kahtia, osa lähti Residenziin. Me muutamat päätimme mennä Keskiaikaisille joulumarkkinoille (Mittelalterlicher Weihnachtsmarkt), joka sijaitsi Wittelsbacherplatzilla kivenheiton päässä Odeonplatzilta. Markkinat olivat juuri avautuneet klo 11:00, joten ihmisiä ei ollut vielä tungokseen asti.

Mittelalterlicher Weihnachtsmarkt (Kuvat: Piela Salonen)

Aukio oli pieniä kojuja täynnä, joissa myytiin erilaisia käsitöitä, keramiikkaa, koruja, nahkatöitä ja erityisesti  yksi koju herätti mielenkiinnon. Siellä oli myytävänä suomalaisia porontaljoja. Nälkää ei tarvinnut kärsiä, tarjolla oli tietenkin makkaraa, savustettua  lohta, keittoa, pähkinää ym. Myyjät olivat pukeutuneet vanhan ajan mukaan. Kaikennäköistä pientä tarttui mukaan, kudotut kynsikkäät, säärystimet, kelttiläisiä koruja. Ennen poistumista torilta piti vielä maistella viinejä, jotka olivat niin hyviä, että pari piti ostaa kotiinkin! Heidelbeerwein, mustikan makuinen viini, todella hyvää! Toinen pullo oli Würzwein, hedelmäinen (glögin makuinen) viini. Viinit ja muut ostokset kassissa suuntasimme Maximilianplatsin läpi kohti Karlsplatzia (Stachus).  Karlsplatzilla katselimme tovin luistelua. Jotkut osasivat kuvioluistelua ja ne, jotka eivät pysyneet pystyssä, heille oli apuna suksilla oleva jääkarhu, josta voi pitää kiinni / työntää edellä. Ja niille, joita ei kiinnostanut luistelu, heille oli tarjolla Glühweinia ja makkaraa.

Karlstor (Kuva: Piela Salonen)

Samalla aukiolla on myös Münchenin Justizpalast ja Karlstor, portti vanhaan kaupunkiin. Siitä matkamme jatkui kohti Marienplatzia. Neuhauser - ja Kaufingerstraße olivat täynnä pieniä myyntikojuja ja kauppoja. Löytyi fiininpää kauppaa ja ”tilpehööri” kauppa, jossa oli eurosta lähtien tavaraa. Oli myös iso kenkäkauppa. Kengät olivat tosi näyttävästi esillä ja oma koko oli helppo löytää kun hyllyn yläpuolella oli isoilla kokonumero. Helppoa ja nopeaa. Aika riensi tosi nopeasti ja kaupungin todellinen elämä alkoi näkyä. Ihmisiä oli joka puolella kuin Helsingin messukeskuksessa.Vaikka ihmisiä vilisi joka puolella oli palvelut helppoja ja nopeita, ei syntynyt mitään kaaosta. Ennen hotelliin paluuta poikkesimme vielä Marienplatzilla sijaitsevaan kirjakauppaan, jossa riitti kerroksia ja kirjoja moneen makuun. Kirjakaupassa oli rempseä tunnelma, osa ihmisistä luki kirjoja sohvalla ja jopa koirakin tepsutteli rauhallisesti ihmismassan joukossa. Tänne kirjakauppaan piti palata lauantaina uudestaan!

Lauantain harmaampi osuus- DACHAU

Kuva: Piela Salonen
"Den Toten zur Ehr, den Lebenden zur Mahnung"
"Kuolleiden kunniaksi, eläville varoitukseksi"

Kuva: Piela Salonen

LISÄÄ DACHAUN KUVIA ERILLISESSÄ KANSIOSSA BLOGIN ALUSSA OIKEALLA

Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet vaativat Saksaa kunnostamaan keskitysleirit muistomerkeiksi ja museoiksi, joissa sisäänpääsymaksua ei koskaan perittäisi. Näin varmistettaisiin, että jälkipolvet eivät koskaan unohtaisi niitä kauheuksia, joita leireillä tapahtui.

Räntäsateessa n. 10 hengen porukka siirtyi hotellilta ensin metrolla ja sitten paikallisbussilla muistomerkiksi jätetylle Dachaun keskitysleirille, joka sijaitsee vajaa 30 kilometriä Münchenistä. Ilma tuntui olevan kohteen vakavuuteen ja epäinhimillisyyteen verrattuna sopiva. Räntää tuli siis taivaan täydeltä ja maa oli valkea. Onneksi saimme hotellilta sateenvarjot lainaksi. Valurautaisessa portissa lukee ”Arbeit macht frei”, mutta meidän mielestä siinä tulisi lukea ”Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää”. Leirin ollessa toiminnassa portista sisään astuja menetti paitsi vapautensa ja omaisuutensa, myös ihmisarvonsa.

Dachau oli ensimmäinen, vuonna 1933 perustettu, natsien keskitysleiri, ja se toimi mallina ja koekenttänä kaikille muille keskitysleireille. Yli 200 000 ihmistä joutui vuosien aikana Dachaun leiriin, joista paikalla olleen kartan mukaan viisi ihmistä tuli Suomesta. Vuodesta 1941 lähtien Dachau oli tuhoamisleiri, jossa tiedetään tapetun ainakin 30 000 vankia.

Räntäsateessa ja varsin vaitonaisina aamupäivän harvat vierailijat vaelsivat hitaasti paikasta toiseen. Alue on laaja, satoja metrejä kattiinsa, ja kaksinkertaisen sähköistetyn piikkilanka-aidan lisäksi vartioinnista aikanaan huolehtivat seitsemän vartiotornia, vallihauta ja koirat. Aamuisin ja iltaisin kaikki vangit joutuivat seisomaan asennossa avoimella valtavalla kentällä tunnin vain pyjamantapaiset asut yllään. Muuta vaatetusta heille ei annettu koko aikana, ei kesällä eikä talvella, ei päivällä eikä yöllä. Talvella ulkotöissä lämpötila saattoi laskea -20:een asteeseen.

Ensin tutustuimme leirin museoon, jossa kävijälle avautuu tekstin ja valokuvien avulla koko vajaa 75 vuotta sitten tapahtunut äärimmäinen, systemaattinen julmuus. Natsien juutalaisia kohtaan harjoittama tuhoamispolitiikka on ihmiskunnan historian suurin joukkomurha. Auditoriossa katsoimme n. 15 minuutin mittaisen filmin leirin historiasta. Tuntui uskomattomalta, etteivät leiriaidan takana asuneet tavalliset saksalaiset tienneet mitään leirillä harjoitetuista julmuuksista. Museon ja filmin jälkeen vierailimme yhdessä kymmenistä vankiparakeista, joista vain kaksi on entisöity. Leirikentällä seisovat betonikivijalat kertovat vastaavia parakkeja olleen aikanaan 30 kappaletta. Epäinhimillisiä parakkioloja kuvaa se, että viisi aikuista ihmistä nukkui nykyisen parisängyn kokoisessa laverissa tai laatikossa.

Krematoriot ja kaasukammio olivat seuraava kohde. Syystä jota ei tiedetä, Dachaun kaasukammiota käytettiin vain muutamia yksittäisiä kertoja tappamiseen.  Kaasukammion oven yläpuolella on harhaanjohtava teksti ”Brausebad”, suihku. Ainoa huoneessa ollut suihku tuli kuitenkin seinissä olleista ritilöistä, joista ”Zyklon B” kaasu suihkusi tappaen koko huoneellisen ihmisiä 15 minuutissa. Krematoriot polttivat ruumiita yötä päivää, mutta eivät silti kyenneet riittävään kapasiteettiin. Leiriolot, raskas työ ja taudit tappoivat armotta. Lisäksi leirillä harjoitettiin Natsien johdolla lääketieteellisiä ja muita lähes järjettömiltä tuntuvia kokeita, joissa vankeja käytettiin surutta koekaniineina.

Leiriin tutustumisen jälkeen joimme kahvit muistoalueen ”respassa”. Jotkut söivät kuumaa keittoa, koska kiertely ulkona räntäsateessa oli kylmettänyt monet. Takaisin Müncheniin palasimme kahdessa ryhmässä, ja kaupungissa porukka hajaantui eri puolille joulumarkkinoiden humuun, jotkut jaksoivat jopa jatkaa iltapäivän filmistudio-retkelle.

 LISÄÄ DACHAUN KUVIA ERILLISESSÄ KANSIOSSA BLOGIN ALUSSA OIKEALLA

Lauantain Bavaria Filmstadt

Lauantai-iltapäivällä osa ryhmästä (6 innokasta) tutustui Bavaria Filmstadtiin. Jos mielessä oli ollut hollywoodimainen glamour, vauhti ja vaaralliset tehtävät, niin viimestään kävellessämme kohti lipunmyyntiä myöhäissyksyisessä vesi/räntäsateessa

Kohmeista oppaan odottelua hyvässä seurassa! (Kuva: Anne Kerko)

oli aika arvioida tutustumiskohdetta uudelleen. Ensi silmäyksellä ulkoisesti alue muistutti tehdasaluetta metallihalleineen ja pihalla lojuvine epämääräisine ”rojuineen”.

Noin tunnin kestävällä kierroksella pääsimme tutustumaan näissä metallihalleissa oleviin tekniikka- ja lavasteratkaisuihin, joilla luodaan elokuvaan elämyksiä ja illuusioita. Näimme, miten Falkor (elokuvalohikäärme) – elokuvassa käytettiin sinistä väriä/valoa, jolla saatiin kuvasta poistettua henkilöitä.  Näimme työhuoneen, jota poliisisarjassa Kettu käytetään. Tässä tapauksessa kulissi oli yhtä yksinkertainen kuin TV-sarjassa esiintyväkin. Ulkoalueella opas tutustutti meidät yhteen saksalaisen elokuvan aikansa merkittävimpiin kuuluneeseen elokuvaan Das Boot kävelyttämällä pienen, ahtaan sukellusveneen läpi.  Lemmenviemää – sarjan lavasteissa luotiin demotilanne, jossa toinen henkilö esiintyi nauhalta ja toinen oli paikalla lavasteissa, hotellin respassa.

Kuva: Anne Pajunen

Kun nämä kaksi tilannetta yhdistettiin, niin monitorista saimme seurata yhtä yhtenäistä kohtausta.

Ulkoisista puitteista huolimatta kierros oli mielenkiintoinen. Oman osansa opastukseen toivat ”pienet juorut  ja sattumat” kuvauksien aikana.

Lauantai 10.12.2011 Tollwood Winterfestival

Theresienwiese- U-Bahn pysäkki on ihan portin kohdalla, kätevää!
Nousimme liukuportaita pitkin ulos ja siinä se avautui mahtavana suuri alue täynnä isoja ja värikkäitä telttoja!! Sateenvarjot esiin, sillä ulkona satoi vettä/räntää.  Paikka, joka vaatii päivän jos toisenkin. Telttoja oli moneen lähtöön. Ruoka- ja juomatelttoja, basaareita…
Aikaa meillä oli vain muutama tunti. Kävimme juomassa Radlerit ja kuka mitäkin, sen jälkeen pikainen visiitti basaariin. Iso teltta pieniä myyntikojuja täynnä! Harmi vain kun aikaa ei ollut enemmän! Winterfestival-alueelta löytyi myös esiintymistelttoja, kabaree, sirkus... Mutta paluu hotellille kutsui. Ensi vuonna uudestaan?!

Tollwood Winterfestival (Kuvat: Timo Liukkonen)

Alter Peter- Rappuset kohti huimaavia maisemia!!

♦299 askelmaa kohti näköalapaikkaa♦

Frauenkirche

Neues Rathaus

Anne, Heli, Merja & Piela (Kuvat: Piela Salonen)

Alter Peter

roomalaiskatolinen kirkko oli sunnuntain aamupäivän kohde. Kirkon sisätilat olivat upeat ja sisällä leijaileva harmaa "savu" oli ilmeisesti suitsukkeista.Päämääränä oli kiivetä 299 rappusta kirkon torniin. Rappuset olivat kapeat ja energia hupeni vauhdilla. Ei sitä ilman puuskutusta huipulle päässyt:) Mutta kiipeäminen oli sen arvoista. Tornista avautui mahtava kaupunkimaisema. Ilma ei ollut ihan kirkas, joten Alppeja ei näkynyt. Kirkkojen torneja kohosi joka puolella. Täältä näkyy myös Marienplatzin joulumarkkinakuhina. Tornista oli kiva seurata
Rathausin Glockenspieliä.

Glockenspiel (Kuva: Piela Salonen)

Alastulo tornista oli huomattavasti
helpompaa.

Tosi kiva reissu ja ensikertalaiselle kaupunki oli hieno. Menisin
uudestaan:) Kulkuneuvot olivat siistejä. Harmi, kun Suomen valtio ei panosta yleisiin kulkuneuvoihin! Kaikin puolin homma toimi. Metroasemillakaan ei pelottanut liikkua, poliisit ja vartijat olivat läsnä, toisin kuin Suomessa:)

Voisin kuvitella itseni keskiaikaisille
markkinoille käsitöitä myymään!

Kuva: Piela Salonen

Sunnuntai 11.12.2011 Jumalanpalvelusta ja kotiinlähtöä:)

Viimeisen päivämme sää oli pilvinen, mutta ei onneksi satanut! Aamiaisen jälkeen pakattiin tavarat, luovutettiin ja maksettiin huoneet. Porukka hajaantui ja lähti pareittain tai ryhmissä käymään vielä paikoissa, jotka kiinnostivat itseä eniten. Osa meistä lähti kapuamaan Alter Peterin kirkon torniin, 299 rappusta. Kyllä oli mahtavat maisemat, hyvällä ilmalla näkyy kuulemma Alpitkin. Porukalla käytiin katolisessa Theatinerkirchessä kuuntelemassa jumalanpalvelusta. Toivoimme kuulevamme kaunista joulumusiikkia, mutta todennäköisesti heillä ei ole tapana musisoida jumalanpalveluksessaan.

Theatinerkirche (Kuvat: Timo Liukkonen)

Joulumarkkinoille vielä käytiin viimeisiä ostoksia tekemässä .
Hotellille palasimme iltapäivällä, josta meidät haettiin bussilla lentokentälle. Kotiinlähtö oli lähellä.
Lentoasemalla kiertelimme pari tuntia, syötiin ja shoppailtiin. Lensimme Kööpenhaminan kautta Helsinkiin, jossa Vainion bussi oli meitä odottamassa. Viimeinen etappi oli edessä. Salossa oltiin maanantaipäivän puolella. Matka oli loppu, muistot vain on jäljellä. Todella mukava matka ja kaikin puolin onnistunut. Saamme siitä kiittää ihanaa opeamme ja kaikkia mukana olleita. Uusia ystävyyssuhteita solmittiin ja entisiä siteitä lujitettiin. Alkeiskurssi sujui ongelmitta ja nyt vain odotetaan jatkokurssia!

Kuva: Timo Liukkonen

 

ANNE JA PORILAINEN

Papparazziko meitä kuvasi Münchenin matkan aikana??
Ja minkäköhän lehden kuvaaja oli kyseessä..?!

Salaiset kuvat, kuvaajana kuulema Piela Salonen

Onnistunut matka takana!

Münchenin matkamme on takana päin, iso kiitos matkalla mukana olleille!
Blogimme on kuitenkin vasta päivittymässä, matkakertomuksemme ilmestynee piakkoin myös tänne blogiin
kuvien ja videoiden kera! Bis dann!

Täältä tullaan München! (Kuvat: Piela Salonen, 2011)